Kirjavuosi 2012

   Sain idean muistella vuotta 2012 lukukokemusten valossa Pihin naisen ja Lumiomenan blogeista. Olipas kivaa puuhaa. Pidän siitä, että kulunutta vuotta muistellaan ennen siirtymistä seuraavaan. Joten kirjattakoon nämä muistoksi kuluneesta vuodesta.   

Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna?
Ulla-Lena Lundbergin Jään.

Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Vaikkapa Sara Gruen Vettä elefanteille.

Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?
Kesken jäi Armas Alvarin Varmat tapaukset.

Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
 Patti Smith Ihan kakaroita.

Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Riikka Pulkkinen Totta.

Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle?
hmmm..tämä on vaikea...ehkäpä Karl Ove Knausgårdin Taisteluni 1.

Mikä kirja herätti eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Mary S.Lovell Mitfordin tytöt.

Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päässä täällä Suomessa?
Markus Nummen Karkkipäivän.

Minkä kirjan jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeen?
Julie Powellin Julie & Julia.

  Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Riikka Pulkkisen Totta.

Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan vain tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä?
Haruki Murakamin Norwegian Wood (tätä miettiessä ymmärsin elämäntilanteen vaikutuksen lukukokemukseen).

Vuoden erikoisin lukukokemus:
Katja Kaukosen Odelma.

Joululukemisena:
Per Pettersonin Hevosvarkaat.

Matkalla luettua:
Celicilia Samartin Broken Paradise.

Suositeltavia tietokirjoja:
Jutta Saanila Läsnäilo.
Noora Shingler  Marjoja ja maskaraa.
Carl Honóre Slow Elä hitaammin!

  Kerrassaan hyvä lukuvuosi tai oikeastaan viimeiset 6 kk kun oli enemmän aikaa lukemiseen. Paljon hyviä kirjoja ja lukunautintoja :)
   
 

 

  

 

Onnen tunti

Kirjailija: Anna-Leena Härkönen
Nimi:Onnen tunti
Kustantaja: Otava, 2012
sivuja:287

Pidän Härkösestä. Hänen huumoristaan ja taustalla aistittavasta  terveestä järjestä. Härkösen huumorista hyvä esimerkki on hänen novellikokoelmansa Kauhun tasapaino. Tässä uusimmassa mennään Tuulan, 10-vuotiaan pojan äidin, nahkoihin. Tuulalla on tarve auttaa, saada vastauksia ja löytää mielenrauha. Tuulalla on ongelmainen suhde omaan äitiinsä. Hän itse yrittää olla hyvä äiti ja mielestäni onnistuu siinä aikas hyvin. Härkösen teksti on niin kuin takakannessakin sanotaan napakkaa. Ja myös rehellistä:

Kotona rojahdan uupuneena nojatuoliin. Siivous on yhä kesken, minä olen kesken. Imuri lojuu siinä mihin sen aamulla jätin. Joka paikassa näyttää olevan pölyä ja tahroja. Tämä talo hukkuu paskaan.(s.245)

 Tämä on mielestäni myös erään avioliiton tarina. Naisen näkökulmasta.


Harri on hyvä mies, parempi kuin minulle kuuluisi (s.52).

Mikä onnen tunne se onkaan, kun toinen myöntää olevansa väärässä. Ne ovat parisuhteen kauneimpia hetkiä. Harri nukahtaa heti. Tuon hänen yöpöydälleen lasin mehua ja buranan aamua varten (s.54).

Voi jos miehet tietäisivät miten suurta hyötyä heille itselleen olisi siitä, että he hieroisivat vaimon jalat kerran viikossa. He saisivat anteeksi niin paljon ja heiltä kiellettäisiin niin vähän (s.136). 

Mielestäni romaani on omiaan naisen elämän, ajatusten ja vaikeuksien kuvaajana.

Alan vajota taas siihen mustaan, mihin minulla on tapana vajota säännöllisin väliajoin (s.52).

 Kaikkia ei välttämättä puhekielimäisyys ja toteava ilmaisutapa miellytä. Täytyy myöntää, että Härköstä lukee mielellään tietyssä tunnetilassa, siihen täytyy vähän valmistautua, tunnustella olisiko nyt hyvä ajankohta.
Pidin Tuulasta, siitä varmuudesta, joka hänen sisällään ja toimissaan kasvoi. Ihan kuin olisi saanut varmuutta itsekin siinä samalla.